Tempare-Nuin taru on vanha "Velhon" muistiin merkinnyt kertomus Toa-Nuvien muuttumisesta Nuva-Metruiksi ja Rufkatan kohttamisesta.
Tempare-Nuin taru[]
Luku 1[]
Bionicle-maailman pohjoisnavalla nousee korkea pylväs, Mount Legorst. Kukaan ei tiedä onko se rakennettu vai onko se luonnon muovaama, joka tapauksessa, se on planeetan korkein rakennus. Tornin ympärillä on prododermiksestä tehty suuri kelluva lautta, Tempare-Nuin saari.
Tarsha seisoi meren rannalla ystävänsä Guhkijon hanssa.
-Mitä luulet, palaavatko Tahu ja kumppanit enää takaisin? Minustä meidän olisi pitänyt lähettää kunnon taistelijajoukko Mata-Nuille eikä kuutta toaa, kysyi Ta-matoran Tarsha.
-Miksi oikeastaan olemme täällä?, sen sinun unesi takiako? sanoi Po-matoran Guhkijo.
-Niin, mutta turaga Jalvatius sanoi nähneensä saman unen itsekkin.
Samaan aikaan jossain merellä:
-Huh, tämä luoto on kymmenen kertaa parempi kuin meri...sanoi Onua istuen kostealla kivellä.
-Tama ei ole luoto...kuului ääni jostain kauempaa.
-Hetkinen?
-Tuli mieleen yksi asia..., sanoi Tahu
-KUKA OLET?
-Enn tieta...,kuului taas ääni.
-Taidatte tietää missä me olemme, sanoi Kopaka.
-Idintkniw luodolla?
-Sittenhän täältä pitäisi lähteä tunneli vanhalle kunnon Tempareelle!
-Totta, muistatteko kun lähdimme etsimään Mata-Nuita, niin tulimme tänne.
Niin Toa Nuvat päättivät viimein pitkän matkansa ja saapuivat takaisin kotiinsa jossa heitä jo odotettiin.
-Noniin, te olette jotenkin rähjäisen näköisiä...,aloitta vanha Turaga Jalvatius keskustelun.
-Niin tuota noin, katsos Mata-Nui olikin vetämässä hirsiä, joten tehtävä vähän keskeityi hetkeksi, mutta sitten yksi matoran muuttui valontoaksi ja päästi meidät lomalle... selitti Lewa Nuva.
-Kiintoisaa...,mutta sitten, suorititteko tehtävänne?, jatkoi turaga.
-No joo, näin Mata-Nuin ja se tosiaan antoi sellasen oudon kiven, kertoi Tahu turagalle.
-Hyvä, katsokaas, tuota noin, kun te ette ole olleet täällä, ja Tempareen Kotkapartiokin oli suorittamassa tehtävää Näsdukilla eikä päässyt tänne. Tänne tuli eräs hullu pimeyden metsästäjä nimeltään Rufkata, joka oli anastanut erään makutan voimat, ja asettui tänne. Siksi täällä on ollut viime aikoina aika synkkää..., mutta te saitte kiven ja kaikki on kunnossa, kertoi Jalvatius. Sitten hän viittoi rähjäisiä Toa Nuvia seuraamaan itseään suureen kammioon.
Lyhyen matkan jälkeen turaga ja toat saapuivat suureen kammioon, jonka keskellä oli outo, kiiltävä koroke. Jalvatius otti kiven , joka oli nyt alkanut hohtaa, Tahulta ja asetti sen korokkeelle. Toat näkivät suuren henkilön joka seisoi samassa kohdassa kuin Jalvatius hetkeä aikaisemmin. Hidastus: Kun hohtava kivi kosketti jalustaa, kivestä lähti säde Jalvatiukseen ja tämä kasvoi "varsin suureksi". Sitten kasvanut ei-enää-turaga Jalvatius sanoi:
-Kaun sitten minut tunnettinn Proto-Herrana, olin silloin suuri soturi ja pystyin hallitsemaan kaikkea protodermiksestä tehtyä, kunnes Makutan veljeskunta vangitsi voimani tuohon kiveen.
-Böäähtööt töthuu?, mutisi juku tooista,
-siis suoraan asiaan:pystyit hallitsemaan protodermistä?,olisit voinut tuhota kaikki "pahikset"!!!!
-Niin,mutta se ei olisi reilua heitä kohtaan! ketroi ex-turaga.
-Miten sitten tuo hyödyttää Tempare-Nuita, jos et vaivaudu tuhoamaan pahuutta!
-Näin, sanoi Proto-Herra ja lähetti jokaiseen nuvaan hopeisen säteen sanoen:
-Nuva-Metrut ovat saapuneet!!
Yht'äkkiä Lewa heräsi, kaikkialla oli aluksi pimeää ja hän tunsi itsensä hyvin vahvaksi.
-Auuhh, sanoi Pohatu joka oli juuri kokenut ankaran (siis ei Ankaran) muodon muutoksen.
-...,ajatteli Kopaka,
-Missä kaikki ovat? Samaan aikaan Tahu sai näkönsä takaisin.
-Missä kaikki ovat?, hän sanoi ja katseli ympärilleen.
-He lensivät ympäri saarta,lähetän heille viestin että tulevat tänne...
Luku 2[]
Toat olivat kokoontuneet taas yhteen.
-Aika hyvä alku teille olisi että tuhoaisitte Rufkatan, vihjaili Mr. Proto
-Ookei mentiin!!!!!, sano vaan missä hän on,ilmoitti Leva-Metru. Proto vastasi: Idintkniw luodolla...
-Pitäisiköhän nyt ensin vähän miettiä?kysyi Gali-Metru Galia ei kuunneltu.
Kun toat viimein olivat perillä heidän piti etsiä luola jossa Rufkata asui. Lyhyen etsinnän jälkeen Onua-Metru sanoi:
-Tämä tulee olemaan vaikeaa...
-Jaa niin vai? sanoi Tahu-Metru osoittaen luolan suu-aukkoa jonka viereen oli kirjoitettu: RUFKATAN LUOLA,TERVETULOA!
He kävelivät pimeää luolaa eteenpäin, kunnes tulivat suureen luolaan. Siellä he näkivät tumman hahmon joka sanoi:
-Liian helppoa..., ja painoi nappia jonka seurauksena...tödödööö....luolassa syttyivät valot. Toat näkivät satoja jonkinlaisia "Gorilla-sotilaita" jotka vangitsivat heidät nopeasti ja tehokkaasti johtuen toien hämmästyksestä. Heidät vietiin erilisiin selleihin kauas toisistaan. Kun jonkin aikaa oli kulunut murtamattomiksi havaituissa selleissä, jokainen toa tajusi jostain kumman syystä yhden saman mahdollisuuden; he ymmärsivät pystyvänsä tekemään oman elementtinsä SuperNova räjähdyksen, ja sen he valitettavasti tekivät...yhtä aikaa...
JÄLKINÄYTÖS[]
Räjähdys heitti Toat ympäri planeettaa, tuhosi luolan ja raunioitti koko Tempare-Nuin saaren. Rufkatasta ei enää kuulunut mitään. Tooista tiedetään vain Levasta, joka matkasi pian(pitkän matkan jälkeen) Bio-Klaaniin. Muut toat joko katosivat tästä ulottuvuudesta tai elävät jossain muualla. Joidenkin lähteiden mukaan tooien ruumis jakaantui Nuva ja Nuva-Metru muotoon joista toinen jatkaa matkaansa uudelleen rakentamaan Metru-Nuita unohtaneena kaiken tämän, ja toinen puoli, no sitä ei tiedetä.
Tämä oli Tempare Nuin taru sellaisena kuin sitä on kerrottu sukupolvien ajan...
Jälkikirjoitus uuteen versioon[]
Tämä on vain vanha Tempare-Nuilainen legenda, jonka olen muokannut luettavampaan muotoon. Esimerkiksi Jalvatiuksen lainaus “ja pystyin hallitsemaan kaikkea protodermiksestä tehtyä”, ei pidä paikkaansa. Nykyään tiedämme myös seuraavia seikkoja: Nuva-Metrut tosiaan jakaantuivat Nuviin ja Nuva-Metruihin, mutta edelleenkään muista kuin Leva-Metrusta ei tiedetä enenmpää (lue The “Letru”!). Kirjoitusvirhe Leva-Metru:ssa on tarkoituksellinen, ja se muuttui oikeaan Lewa-Metruun vasta myöhemmässä tarinassa. Sitten, sekä Jalvatius että Rufkata kuuluivat kuuluisan Valon Veljeskunnan hallitukseen. On totta että Tempare Nuin tarun aikaan Rufkata oli pahan puolella, mutta kauan sitten hän oli yksi suurelle hengelle lojaaleimminsta sotureista (lue “Näsdukin kolmas taistelu”!). Ja todellisesti Toa Matoja ei luotu Tempare-Nuilla.