FANDOM


The Letru on Lewa-Metrusta kertova fanfict.

Koska en ole jaksanut, alla olevassa tekstissä ei ole kaikkia fontteja ja parempaa kirjoitus asua käytetty. Parempi versio löytyy täältä

The Letru Muokkaa

PrologiMuokkaa

Turaga Jalvatius seisoi Mount Legorstin raunioituneiden jäännösten päällä. Hän oli huolissaan,vaikka oli lähes varma että Rufkata oli kuollut ja kuusi mahtavaa toaa juuri lähtenyt maailmalle.Hän ei ollut myöskään ollut unohtanut Vakaman lausumaa ennustusta: “yksi heistä tulee saamaan suuremmat voimat kuin yksikään toinen toa”, tosin hän oli lisännyt: “tosin kestää kauan ennen kuin hän osaa hallita edes puolia kyvyistään”. Joka tapauksessa he olivat ilmeisesti räjäyttäneet NOVA-räjähduksensä yhtä aikaa saaren alla,eli ei ihme ettei Tempare-nuin saari ollut enää loistossaan...

Osa 1 Muokkaa

Luku 1Muokkaa

Vihreä-hopeinen toa makasi hiekkarannalla.Toalla oli vihreä miru, tai ainakin sen näköinen naamio.Jonkin ajan kuluttua toa aukaisi silmänsä ja nousi seisomaan.Hän oli hieman pökertynyt.Hänen ajatuksisstaan nousi ajatus että hän oli yrittänyt tappaa jonkin tai jonkun,mutta oli epäonnistunut, sen jälkeenhän oli löytänyt itsensä turhan kylmästä merestä ja pyörtynyt. Kun toa oli hetken seissyt hän lähti kävelemään lähellä olevaa viidakkoa kohti.Hänen kävellessään hän yritti muistella tapahtumia,mutta muisti vain hopeisen välähdyksen ja mustan hahmon jota vastaan hän oli taistellut.Samalla hän näki liikettä viidakossa.

Ruskea kultainen av-matotoran Haek tutkaili tyytyväisenä uusinta luomustaan.Se oli noin metrin pituinen ase.Hienointa siinä oli se että se ampui prototeräs kärkiä, jotka ase kuumensi viidessä sekunnissa punahehkuisiksi. Hetken katseltuaan keksintöään hän päätti lähteä rannalle.Hän käveli ulos huoneesta, valoisampaan käytävään, sieltä hän kiipesi bambuista rakennettuun pieneen majaansa. Maanalaisessa käytävässä, josta hän oli juuri tullut, oli verstas,jossa hän rakensi keksintöjään, kirjasto, romuvarasto ja muutama muu huone.Hänen mökkinsä sijaitsi saaren etelä-rannalla.Hän ei tiennyt mikä saaren oikea nimi oli, mutta hän kutsui sitä saareksi.Hän tosin tiesi että saaren pohjoispuolella oli asutusta,mutta mitä,ei hän sitä tiennyt

Se oli ollut matoran, joka oli kulkenut metsässä, eli ei sen vakavampaa. Leva-metru istui nojaten suureen puuhun, joka kasvoi keskellä hämärää metsää.Hän oli kävellessään muistanut jotakin: Hän oli herännyt erään saaren rannalla, mikä ei ollut kovin ihmeellistä. Jokatapauksessa hän oli lähtenyt kävelemään metsään ja nähnyt jotain ihmeellistä, jotain jota hän ei ollut odottanut. Hänen tiiminsä, Tahu ja muut, kävelivät metsässä vanhoissa Nuva-panssareissaan, he näyttivät kiistelevän jostain erittäin kova äänisesti.Mutta pian hän muisti huomanneensa jotain vielä erikoisempaa; hän itse oli heidän mukanaan...

Luku 2Muokkaa

Hetken päästä hän jatkoi matkaansa suuntaan jonne hänet pelästyttämänsä matoran oli paennut. Pian hän alkoi kuulla ääniä, ja huomasi että se oli matoranien puhetta. Vielä hetken käveltyään hän saapui pieneen aution oloiseen kylään. Kylän keskellä oli jonkinlainen puu-muureilla suojattu areena, josta kuului huutoja, kaikki olivat ilmeisesti siellä. Areenan ympärillä oli sattumanvaraisessa järjestyksissä bambu-majoja. Areenan takaa erottui suuri, musta vuori. Leva-metru kiersi Areenan taakse, ja huomasi ensin että areenan taka osasta lähti tunneli vuoren seinässä olevaan aukkoon. Areenan takaa näki myös, että areenan takaseinään, tunnelin ylä puolelle oli rakennettu muita suurempi maja. Aikoessaan jatkaa matkaansa hänen takaansa tuli kaksi matorania keihäiden kanssa.Yksi heistä sanoi: “kukas sinä olet?,QWERTYUIOPÅASDFGHJKLÖÄ! “ “Ööö?” “sisään siitä ääliö!QWERTYUIOPÅASDFGHJKLÖÄ! “ ,Sanoi toinen matoran osoittaen yhtä majoista.He toivat Leva-metrun yhteen majoista ja sulkivat oven. ” QWERTYUIOPÅASDFGHJKLÖÄ “


Haek kiillotti ampuma-asettaan, ja kuunteli metsästä kuuluvia ääniä. Sitä normaalia, huutoja, naurua, kiljuntaa. Hän mietti uskaltaisiko käydä katsomassa kuka/ketkä/mikä/ siellä meluaa. Äsken kuusi toaa oli tullut ja kysellyt jostain Voya-nuista ja Elämän naamiosta, outoja nimiä

Leva-metru katseli typertyneenä eteensä. Hän oli yrittänyt vastustaa matoraneja, mutta olo oli jotenkin voimaton. Majassa hän oli yrittänyt tuhota seinät mutta se oli mahdotonta, lopulta hänen oli oli tullut siihen ratkaisuun, että hänen oli vain alistuttava vankeuteen. Samassa majan ovi aukeni.


Lewa katseli uuden saaren rantaa. Hän toivoi että tämä olisi viimeinkin Voya-nui, missä elämän naamion pitäisi sijaita. Edellisellä saarella oli vain barbaari-matoraneja, hullu valon toa Samulis ja Vaaleanpunainen makuta nimeltään pupujusrax.Lisäksi hän oli luullut nähneensä itsensä metsässä.

Luku 3Muokkaa

Näky oli oikeastaan aika kun hauska ovesta astui sisään Sinivalkoinen Toa jolla oli valkoinen kaukau.Outoa oli se että vaikka toa oli toan kokoinen, hänen vartalonsa oli samanlainen kuin Matoranilla mikä sai hänet näyttämään lihavalta. “Nimeni on Samulis, seuraa minua.” Äyskäisi juuri saapunut Toa kun Leva-metru katseli häntä oudon näköisesti.Sitten Toa Samulis lähti vaappuen kävelemään kohti areenaa. Leva-metru aikoi ensin paeta mutta jostain kumman syystä häntä ei enää huvittanutkaan, joten hän seurasi Samulista areenalle jossa koko kylä jostain syystä odotti.Siinä vaiheessa kun Samulis ilmoittaa yleisölle että hän voittaa viimein saarta vainonneen makutan alkoi Leva-metru ihmetellä miksi oli totellut Samulista niin vastustelematta, no oli jotenkin mukavan rauhallinen olo, eikä hän enää ajatellut koko asiaa. Kohta Samulis alkoi viedä Leva-metrua areenan toisessa seinässä olevalle mustalle ovelle ja kertoi että Leva-metru olisi vain syötti jolla kiinnitetään makutan huomio, tässä vaiheessa sankarimme, joka oikeastaan ei vielä edes ollut sankari alkoi vähän pelätä. Mustan oven jälkeen alkoi pitkä ja pimeä tunneli.Pikän ja pimeän tunnelin päässä oli luola. Kaksi Toaa astui luolaan, juuri kun luolan perältä pomppi jotain, joka näytti Vaaleanpunaiselta suurelta jänikseltä. Vaalean punainen olento sanoi hyytävällä äänellä “OlenmakutaPupujusrax,muahahaa!!” Samulis kaatui hekottaen maahan, sillä nyt hän näki makutan (jos se tosiaan oli makuta) kokonaan. Sen ruumis oli Kokonaan vaaleanpunainen lukuunottamatta kirkkaan vihreitä panssareitä ja kanohi kakamaa.No jaah, eihän se kuulosta ollenkaan hauskalta (eihän?), mutta vain koska olen surkea tarinankertoja, enkä osaa kuvailla näkyä paremmin.No, joka tapauksessa Samulis hekottaen ja kieriskellen massa, kierähti varjoista paljastuneeseen protodermis-altaaseen. Leva-metru oli vieläkin vähän unessa (olikohan hänet huumattu?) eikä oikeastaan huomannut koko asiaa.Tämän jälkeen makuta teki jotain odottamatonta: Näytti hieman siltä, kun hän olisi sulanut ja muvaantunut ja kohta hänen kohdallaan seisoi tumma hahmo, joka ei enää näyttänytkään hauskalta, vaan itseasiassa pelottavalta.Kaikkein oudointa oli se, että hänen naamionsa oli.........Kraahkan.

Koska pahikset puhuvat aina ennen kuin surmaavat uhrinsa, alkoi tämäkin makuta puhua: “QWERTYUIOP,Ehkäpäihmetteletmiksiminullaonkraahkan,voinkertoa.Nimittäinartakhatekiainakaksikaikkeamitäsittentekikinjaminänytvaanlöysintämänjostain.Harmittavaamuuten,tuon toisentoanruumiistaolisinsaanutpaljonvoimia,miksisenpitikierähtääjuuriuima-altaaseeni?No,sinustakinsaavoimia!Entämiksipuhunnäintyperästi?Enminävaintiedä!Hassuaakunnytnäinpulisenkunminunpitäisitappaasinut.Noainahanpahiksetpuhuu.No,entämiksisanoinQWE-? "ahaa...tuo tosiaan on erittäin kiintoisaa, mutta minä taidan nyt lähteä... " "Muahahaa- hähhää,etpäspääsepois,tuhosinluolansuuaukonkuntulitte,kumpikaanmeistä eipääsepois,muahahaa" "hullu!", sanoi Leva-metru. Ääh, nyt nuo pötköt alkavat ärsyttää, alan nyt käyttämään vuorosana viivaa. -Hullu!, sanoi Leva-metru -Mitää?! Huudahti makuta ja syöksi mahastaan puna-mustan energiä käden, joka vetäisi Leva-metrun sisäänsä. -Loppu Tuli!


(Pimeyttä)

Luku 4Muokkaa

(Pimeyttä)

Lewa-Metru makasi maassa. Jostain syystä hän tosiaan tunsi makaavansa, mikä tarkoitti että hän ei ollut vain mitätön palanen makutan päässä. -QWERTYUIOP,Mhitäähihmettääh?, Tuntui kuuluvan Lewa-Metrun pään sisältä. Lewa-Metru nousi pystyyn, mikä oli oikeastaan varsin ihmeellistä. -QWERTYUIOP,Liikhaavoimhaa?, Kuului taas. Hän tuijotti eteensä, siinä oli protodermis allas, johon Samulis oli kaatunut. -qwertyuiop,Eeiih!!, Yhä hiljenevä ääni kuului. Altaasta heijjastui......jotain mustaa. Lewa-Metru katsoi kättään ja....se oli musta ja....jotenkin erilainen....makutamainen? -Eeiii!, kuului Lewa-Metrun ääni -EI I H !, kuului jo lähes olematon ääni Lewa-Metru lähti kävelemään kohti luolan suuta, mutta huomasi sen olevan kivimursakaan hautautuneena. -Tuosta pääsisi vain muurahais-rahi, ajatteli Lewa-Metru ääneen ja ajatellen samalla kuinka mukavaa olisi olla pieni muurahais-rahi.Kohta hän tunsi oudon tunteen, joka oli sekä polttava, oksettava että mukava.Yht-äkkiä maailma näytti suuremmalta ja hän huomasi että hänellä oli kuusi jalkaa... Pian edessä oli näkyi valoa ja ruohikkoa....ja odottavia matoraneja keihäiden kanssa.Onneksi kukaan ei kiinnittänyt huomiota pieneen ötökkään joka kulki nopeasti poispäin. Jonkin ajan kuluttua Lewa-Metru alkoi ajatella miten pääsisi takaisiin suurempaan --hahmoonsa, ja muuntui lähes välittömästi taas oudoksi mustaksi naamiottomaksi makutamaiseksi olioksi. Sitten hän sai ajatuksen, ja alkoi ajatellä haluamaansa ulkomuotoa. Jos joku olisi katsonut näkyä kauempää hän olisi saattanut hörähtää muutaman kerran katsellessaan kun Lewa-Metrun ulkomuotto muuttui joka sekuntti kunnes hän viimein oli valmis....

Lewa-Metru katseli uutta ulkomuotoaan tyytyväisenä tyynen lammen pinnasta. Hänen vartalonsa oli pääasiassa musta, mutta hänen naamionsa, jalkateränsä ja kämmenet olivat kirkkaan vihreitä.Hänen vartalossaan oli myös hieman kultaista väriä. Hänen uusiaseensa oli jonkinlainen varresta pidennetty katana. Naamiona hänellä oli yhä Miru, tai ainakin sen näköinen naamio, sillä vaikka hän oli havainnut pystyvänsä lentämään, lentäminen oli rajoittuneempaa, ja hänellä oli vahva tunne että siinä ei ollut koko hänen naamiovoimansa. Hetken päästä Lewa-Metru lähti kävelemään etelään päin.


Kaukana idässä saarelta jossa Lewa-Metru seikkaili, sijaitsi pieni pimeä ja saastunut kupoli. Kupolissa oli joskus kauan sitten ollut pimeyden metsästäjien tukikohta-kaupunki, mutta eräs makuta oli vallannut sen.

  • Makutan nimi oli Gredidax.
  • Gredidax oli makuta Pupujusraxin “veli”.
  • Gredidax oli suunnitellut mahtavaa suunnitelmaa universumin alistamiseksi.
  • Pupujusraxilla oli ollut suunnitelmassa suuri osa.
  • Pupujusrax oli tunaroinut.
  • Gredidax oli vihainen...

...TODELLA vihainen

-Lähtekää...Heti!, sanoi Gredidax todella vihaisella, kylmällä ja makutamaisella äänellä. Parisataa vihreää, rahksimaista olentoa lähti lentäen kostoretkelle eräälle nimettömälle saarelle...

Ad blocker interference detected!


Wikia is a free-to-use site that makes money from advertising. We have a modified experience for viewers using ad blockers

Wikia is not accessible if you’ve made further modifications. Remove the custom ad blocker rule(s) and the page will load as expected.

Ympäri Wikian verkkoa
Hae mainospaikkaa

Satunnainen wiki