FANDOM


"Vapauden Kuolema" ficcini perustuu siis Lhikanin tiimin yrityksiin saada sota loppumaan, Pimeyden Metsästäjiä vastaan. Mukana on myös Lhikanin ja muiden sotkeutumista Mata Nuin Ritarikunnan tehtäviin.

Tämä Fan Fiction on julkaistu Bio-klaanissa, suomalaisessa Bionicle foorumissa. Pyydän anteeksi tarinan sekasortoa, jossa lauseet ovat päin mäntyä, mutta toivottavasti tämä auttaa! Lukekaa ihmeessä.


Tarina kaikessa ylpeydessään... Vapauden Kuolema: Muokkaa

Prologi:Muokkaa

Trinuma, Botar, Helryx ja Johmak katselivat määrätietoisesti erästä Makutaa. Tämä kyseenalainen Makuta seisoi kädet ja jalat yhteen sidottuina. Helryx, ritarikunnan johtaja viittasi kädellään ovelle. Johmak lähti nopeasti sinnepäin. Botar kuiskasi jotain Helryxille, ja samalla ovi paiskautui kiinni. Joukossa oli enää kolme. Oli hiljaista, kauan. Hyvin kauan. Hetken kuluttua Helryx sanoi: ”On aika!”


Luku 1. Arkistojen kätköissäMuokkaa

Trinuma käveli vartiossa Daxian saaren rannalla Turaga Denonin kanssa. Hiekka oli kuivaa, ja oli lämmintä. ”Se tapahtuu pian.” sanoi Denon. ”Noh, jos Helryx on aivan oikeassa.” huomautti Trinuma ”Miksei olisi? Onhan hän esimmäinen Toa mikä on luotu!” Denon huudahti. ”Olemme ainoat Ritarikunnan päämajan suojelijat, Maxilosta lukuunottamatta”, sanoi Trinuma, vilkaisten samalla vankkoja muureja heidän takanaan. ”En nyt sanoisi niinkään.” huokaisi Denon. ”Täällä on tapahtunut kummia. ovat huomanneet kuuleman mukaan saarella liikkuvan suuren varjon”, sanoi Trinuma totisena. ”Enpä usko. Ehkäpä Burnakeja?” Denon kysyi. ”Ehkä.” vastasi Trinuma. Portti avautui ja ulos astui kaksi Ta-matorania, jotka kantoivat kirjettä. Denon käveli sitä nopeinta Turaga vauhtia matoraneja vastaan. Trinuma oli jo perillä, kun Denon oli puolessa välissä. Trinuma otti kirjeen, ja luki ääneen:

”Hyvä Mata Nuin Ritarikunnan palvelija, sinulle on suuri tehtävä. Joudut lähtemään Daxialta. Ota pienin laiva minkä löydät täältä, kolme Burnakia ja Ta-matoraneja miehistöksi. Saat mennä Steltin kautta Metru Nuille. Siellä on ystäviämme. Tapaat heidät, ja tiedät mitä tehdä. -Mata Nuin Ritarikunta"

”Mitä tuo merkitsee?” Trinuma kysyi.

Samaan aikaan Metru Nuilla:

Metru Nuin arkistoissa potkaistiin metallinen ämpäri menemään. Luja kolina täytti arkistot. Nurukan katseli ärsyyntyneenä tietoja Raheista, mm. Visorakeista, Burnakeista ja Fikousta. Turaga Dume oli pyytänyt tekemään tämän kaiken. ”Whenua, oletko varma että se on täällä?” Nurukan kysyi epävarmasti. ”Sen pitäisi olla. Luulen niin.” Onu-matoran vastasi. ”Eikös Orkahmin pitänyt olla tässä lähellä? Minulla olisi asiaa hänelle.” Nurukan kysyi. ”Käyn pyytämässä hänet... Ai niin, jos joku tulee, sano, että olen ulkona.” Whenua vastasi ja lähti juoksuun. Whenua juoksi niin nopeasti kuin pystyi, kaikki portaat aina kohti maata. Orkahm rauhoitteli erästä Ussaliaan niin hyvin kuin pystyi. Ussal-ravun nimi oli Puku, se oli Orkahmin lempi Ussal. ”Maan Toa Nurukanilla on sinulle asiaa. Tulisitko mukaani?” Whenua kysyi ja osoitti kädellään ovelle. ”Entä Puku? Jos se hermostuu, se saattaa karata!” Orkahm huusi hermostuneena ja hädissään. ”Ota se mukaan. Tule nyt.” Whenua tokaisi jo hieman ärsyyntyneenä. Näin tuo kolmikko lähti kävelemään portaita alas, Puku etunenässä. Joskus kuului huutoja: ’Puku, odota!’ tai: ’Olemmeko jo perillä?’. Useimmiten se oli Orkahmin nurinaa.

Lopulta he olivat saapuneet Arkistojen yläpäähän. ”Noniin, Orkahm. Sinähän olet Ussal asiantuntija?” Nurukan kysyi heti. ”Noh, niinkin voi varmaan sanoa.”Orkahm myönsi punastuen, tai no ei punastuen mutta sen näki hänen ilmeestään. ”Kerro minulle, missä on Ussal-rapu nimeltä Orl? Tai edes hänen kuljettajansa?” Nurukan kysyi. ”Tarkoitatko Orlia? Sitä Ussalia joka sijoittui neljänneksi Ussal-kilpailuissa? Hänen omistajansa nimi on Orgen. Hän on ärsyttävä. Orgen, hyh se nimikin on ällöttävä. Kun sijoitun kuudenneksi Ussal-kilpailuissa, hän tuli ilkkumaan minulle kuink-”Orkahm oli pääsemässä vauhtiin kun Nurukan keskeytti hänet. ”Aivan, aivan. Missä metrussa hän asuu?” Nurukan kysyi jälleen. ”Orgenko? Hän on ällöttävä Po-metrulainen ja hän on hir-”Orkahm oli aloittamassa, mutta kun hän kuuli askelia, hän keskeytti puheensa. He kuulivat raskaita askelia, jotka lähestyivät alhaalta. Pian siihen liittyi toisen askeleen äänet. Ja pian kolmannen.

Nurukan veti mutaatiotykkinsä esiin. Hän osoitti sitä portaiden suunnalle. Hetken kuluttua alapäästä alkoi suuntautua iloista puhetta ja valoa. Viitallinen hahmo astui Arkistojen yläpäähän. Se oli Metru Nuin toinen Maan Toa, Toa Mandof. Hän käytti aseenaan sapelin ja miekan yhdistystä, jolla voi kanavoida hänen elementtivoimiaan. Nurukan tiesi, että oli vahvempi ja parempi ampumataistossa, tai ampujana kuin Mandof. Hän tiesi myös, että häviäisi lähitaistelun Mandofille. Mandofin vierellä käveli Huna-naamionen Ta-matoran ja Pakari-naamioinen Onu-matoran. Hän tunnisti Onu-matoranin Vesogiksi, Onu-matoralaiseksi insinööriksi. Ta-matoralaista hän ei tunnistanut. ”Oi Maan Toa Nurukan, mitä te täällä teette? ”Vesog kysyi. ”Kunnioitettu insinööri, minä etsin tietoa...Toa-kivistä.” Nurukan vastasi, mutta väärennellen totuutta. ”Nurukan, minulla olisi asiaa. Vesog ja Momen, voitte lähteä, kiitos avusta.” Mandof sanoi. Samalla Vesog ja Momen jäivät keskustelemaan Whenuan ja Orkahmin kanssa Arkistoihin. Välillä Nurukan ja Mandof kuulivat Orkahmin pölötystä, Pukun vinkumista ja välillä naurunpurskahduksia. Nurukan ja Mandof olivat jo Arkistojen yläpäässä, kun Mandof sanoi: ”Meidän täytyy etsiä Naho ja Lhikan. Naholla on tärkeää asiaa sinulle.” jatkaen hiljentäen: ”Mutta muista, kaikkea ei voi löytää. Mene etsimään Naho, minä haen Lhikanin ja Nidhikin Po-metrusta. Tapaamme Coliseumilla."

Luku 2. VaarassaMuokkaa

Trinuma käveli Turaga Denonin ja kahden Ta-matoranin perässä portista sisään. Ta-matoran vartija, nimeltä Lefo huusi portinveivaajille: ”Portit kiinni!” Trinuma tunsi kovan tuulen puhaltavan kohti. Viima peitti kaikki äänet hänen ympäriltään. Hän kerkesi vain nähdä suurikokoisen Ritarikunnan jäsenen muurilla. Hänen viereensä käveli Lefo, joka huusi jotain mitä Trinuma ei kuullut. Portti muodostui heidän eteensä. Hän tunsi Turaga Denonin katseen, jonka hän ymmärsi: ’Mene jo’-katseeksi. Trinuma tunsi selkäänsä hirveän työnnön voiman, ja hän lensi porttiin päin. Takanaan hänessä riippui kaksi Ta-matorania ja edessä häntä veti Lefo. ”Päästäkää irti, Matoranit!” Trinuma, huusi luullen että Matoranit eivät kuulleet. Siinä samassa Trinuma nousi ja hyppäsi sisään. Ennenkuin hän kuuli tuulen äänen, suuri pamaus kuului. Ensimmäisen pamauksen kuultuuan Trinuma kuvitteli niiden olevan portti, mutta se ei ollut. Kun hän hyppäsi, sama ääni kaikui hänen korvissaan.

”Nopeasti! Äh, hirveä vesimäärä! Trinumaah!” Lefo huusi. Trinuma aukaisi silmänsä ja huomasi olleensa laivassa. Itse asiassa se oli hirveä murju, joka näytti uppoavan hetkessä. Lefo seisoi hänen edessään. Mutta korkeampana kuin ennen. Trinuma huomasi kuulleensa Lefon huudon, ja heränneen siihen. ”Lefo, mit... miten ihmeessä olet Toa!?” Trinuma sanoi. ”Minäkö Toa? Ehei! Minä olen matoran? Menetitkö muistisi kun se ääni kuului?” Lefo nauroi kuin hullu. ”Et... seisotko tuolin päällä?” Trinuma kysyi ja ja nousi pystyyn. ”Miltäs näyttää?” Punamusta matoran vastasi. ”Missä olemme?” Trinuma sanoi, nyt jo pystyssä. ”Steltin rannassa.” vastasi Lefo. He olivat tosiaan Steltillä. Trinuma aikoi jo hypätä pois, kun jokin tarttui häntä olkapäästä ja veti taaksepäin. Trinuma lennähti monta metriä taaksepäin. Hän näki yläpuolella Huna-naamioisen...Toan? Trinumasta se näytti Toalta, mutta se näytti myös joltain, kuten, Skakdilta, mutta todellisuudessa tämä oli Trinuman mielikuvitusta. Hän otti selästään kilven ja nousi pystyyn. Hän torjui kaksi iskua tuon olennon miekasta. Trinuma antoi potkun olennon haarniskaan. ja hyppäsi taaksepäin, nappasi oman keihäänsä, ja iski kerran olennon käteen. Olento ei näyttänyt välittävän, vaan nosti miekkansa kohti taivasta ja osoitti sillä Trinumaa. Laavaa syöksyi miekasta ja Trinuma hyppäsi veteen. Olento katsoi köyttä, ja siirsi sen kaiteen lähelle naamionsa avulla pysyi hyvän matkan päässä miekka kädessään. Trinuma sai narusta kiinni ja nousi ylös. Hän tiesi, missä kohti he pitivät ankkuria (sitä ei oltu laskettu mereen, syvyyden takia) ja heitti keihäänsä sitä kannattelevaa köyttä kohti. Keihäs katkaisi sen ja tippui melkein olennon päälle. Olento hyppäsi ankkurin tieltä samalla kun Trinuma hyppäsi laivaan. Köyden katkaiseminen oli virhe, sillä laiva oli uppoamaisillaan.

Olento oli juossut hytin oveen ja tuhosi sitä. Trinuma tajusi että sisällä oli Lefo, joka oli hankkiutunut lukkojen taakse. Olento poltti oven lopulta, kun Trinuma oli huutamassa vastaväitteitä. Olento saapui Lefo edellään ulos hytistä. ”Sinä! Laiva on halennut kahtia! Hyppää mereen, ellet halua kuolla!” olento huusi. Siinä samassa olennon silmissä Trinuma oli loikannutkin rannalle ja odotti häntä ja Lefoa. Olento heitti Lefon rannalle ja hyppäsi itse perässä. ”Kuka olet?” Trinuma kysyi. ” Olen Vaehran. Toa Vaehran.” Vaehran vastasi.


Luku 3. Seitsemäntoista portaan keskelläMuokkaa

Lhikan katseli Po-metrun Ikuisen Kuiskeeen Kanjonin porttia. Po-matoranit valmistelivat vasta porttia, joten se ei ollut vielä valmis. Rekees seisoi hänen vieressään. Lhikan mietti Turaga Dumen antamaa viestiä. Se oli hyvin arvokas jota ei saisi kadottaa. Lhikan otti kirjeen selästään, ja luki mielessään sen.


”Hyvä Toa Lhikan. Valmistuta neljä porttia eri Metruun. Yhden niistä täytyy olla Ko-metrussa. Etsi Toa tiimisi, ja anna tämä tehtävä heille. Toa Dweieriä ei tarvita. Tehtävä: Etsikää 12 Po-matorania, ja jakautukaa eri ryhmiin. Lhikan, sinä menet Ko-metruun etsimään Dweier ja kolme Ko-matorania. Mutta muista, tulen Toa, jaa tiimi ryhmiin. Äläkä mene yksin Ko-metruun. -Turaga Dume, Metru Nuin hallitsija”

”Aivan, mielenkiintoista.” tokaisi Rekees. ”Mikä niin?” kysyi Lhikan. ”Nidhiki kertoi juuri, että Ko-metruun on hyökätty. Eihän se ole edes arvokas paikka.”Rekees vastasi. ”Mitenniin ei ole? Ko-metrussa sijaitsee Tiedon Tornit, viestinviejä Ehrye, joka vielä kaikenlisäksi tietää mahtikiekon sijainnin! Rekees, tiedätkö mitä siitä seuraa? Dweier saatta olla jo..kuollut. Lukaisepa tämä viesti, ja kerro minne Nidhiki meni?” Lhikan sanoi selittäen kaiken niin nopeasti että Rekees ei pysynyt kärryillä. ”Hän käytti Volitakiaan ja häippäsi. Sitä paitsi, mitä sinä puhut Ko-metrusta ja Tiedon Torneista ja muusta hömpästä?” Rekees kysyi, ehkäpä Lhikanin mielestä liiankin ärsyttävästi, sillä hän rupesi huutamaan: ”Sanoin että Dweier saattaa olla kuollut!!! Lue tämä VIESTI senkin...senkin...kananaivo!” Rekees nappasi viestin käteensä ja alkoi lukea. Hän huomasi, että siinä ei ollut mitään järkeä. ”Lhikan, Lhikan. Kerro minulle oletko lukenut tätä koko päivän? Vai miettinyt?"Rekees kysyi, katsoi Lhikania silmiin, ja päätellen hänen ilmeestään jatkoi, "Jaahas, jaahas. Tätä arvelinkin.” ”Miltäs näyttää kivenmurikka?! Minä lähden etsimään sitä Ilman Toa höveliä joka lähti karkuun ilman mitään syytä!” Lhikan huusi ja lähti poispäin ja jatkoi: ”Ja vahdi, että Po-matoranit tekevät työnsä, sillä muuten eräs kananaivoinen kivenmurikka saa tehdä itse työnsä!!!” Lhikan käveli nopeasti, suuttuneena ja ärsyyntyneenä. Erittäin ärsyyntyneenä. Kunnes joku huusi sänen nimeään. Se ei voinut olla Nidhiki eikä Rekees. Tuskin kukaan muukan hänen tiimistään. Lhikan lähti äänen suuntaan vetäen miekkansa ja yhdistäen ne. Näin hän sai suojan yllätyshyökkäykseltä. Ääni kuului taas. Nyt kovempaa. Hetken kuluttua kova tömähdys kuului, ja kivi kasa tippui kohti Lhikania. Hän aktivoi Kanohi Haun ja kivet osuivat suojakilpeen. Hän huomasi kävelleensä hiekalle ja hyppäsi heti pois, koska muisti Turaga Dumen sanat. Hänen takanaan oleva tuhoutunut vuori lensi suurella voimalla häntä kohti. Lhikan hyppäsi edestä, koska kiven heittäminen oli hidasta. Hetken kuluttua punaisia säteitä alkoi iskeä häntä kohti. Lhikan hyppi, väisteli, torjui, mutta lopulta ei onnistunut pidätellä vastustajaansa. Punainen säde osui Lhikania jalkaan, joka lensi heti taaksepäin. ”Äläs yritä tappaa häntä, lihaskimppu.” kuului ääni jostain läheltä. Hetken kuluttua suunnaton pamaus kuului. Lhikan päätteli tämän kuuluvan vuorenseinämästä. Vihreäkultainen Toa ilmestyi Lhikanin eteen. Toa vain kosketti häntä, ja Lhikan oli vapaa. ”Oletko sen tiimin johtaja, josta se vihreä Toa puhui?” Toa kysyi. ”Taidanpa olla. Olen Lhikan.”tulen Toa vastasi hoiperrellen. ”Ahaa. Olen Toa Paaco. Biomekaniikan Toa.” Paaco sanoi. ”Sinä näit Nidhikin? Missä päin? Minun täytyy etsiä hänet.” Lhikan sanoi lopulta saaden tasapainonsa. Paaco ojensi Lhikanin miekat hänen käteensä. ”Kiitos.” ”Ja hän oli siis Toa Nidhiki. Tietääkseni hän lähti kohti Coliseumia. Sinnepäin, muuttuen näkymättömäksi.” Biomekaniikan Toa vastasi. ”Lähden perään, mutta voisitko käydä sanomassa eräälle kiven Toalle, minne olen menossa?” Lhikan kysyi. ”Hah, sillekkö, kenelle räyhäsit siellä? Toa Rekees, hän on jo Coliseumilla. Kikanalot, tiedäthän.” Toa Paaco vastasi. Näin tämä parivaljakko ystävystyi, ja lähti kohti Coliseumia. Mutta suuret katapultit ja Pimeyden Metsästäjät olivat miehittäneet jo Po-metrun vartioston, joka puolusti portin rakentajia. He olivat taas kerran myöhässä. Nidhiki taisteli kahta Metsästäjää vastaan erään Coliseumin tornin huipulla. Nidhiki näytti käyttävän Ilmaviikatettaan kanavoimaan elementaalivoimiaan, nimittäin syntyi myrsky. Isompi kaveri lensi alas tornista. ”On enää vain seitsemäntoista porrasta. Kikanalot odottaa ulkona, kiirettä pitää.” Paaco mainitsi. Hetken kuluttua suuri valonsäde riisui sekä Nidhikin että Metsästäjän aseista, ja Nidhiki käytti Volitakiaan, ja lähestyi heitä. Pian hän oli taas näkyvä. Nidhiki tönäisi nopeasti Paacon valonsäteen tieltä. Lhikan heitti toisen miekkansa Metsästäjän jalkoihin, jolloin tämä kaatui ja Paaco heitti hänet alas tornista, Biomekaanisilla voimillaan. Valonsäteen tilalle alkoi muodostua ruumista. Suuri Ruru-naamioinen olento seisoi tornin yläpäässä. Suuri olento veti aseensa selästään, ja osoitti sillä Toia. ”Tässä sitä nyt ollaan, keskellä tornin portaita, alapäässä Krekka, yläpäässä tuo suuri jätkä, mitä tehdään?” Nidhiki kysyi avuttomana.

Luku 4. RannallaMuokkaa

Trinuma, Vaehran ja Lefo astelivat levottomina Steltin torin läpi. Lefo pysähtyi äkkiä, kuin aaven nähneenä. Hän tuijotti vain yhtä kohtaa. Myös Vaehran pysähtyi, ja meni tutkimaan lähempää. Siinä oli likainen lasi, jonka takana oli jotain. Kuin kiveä, mutta siinä oli kanohin jäljet. Tulen Toa veti miekkansa selästä, ja tuhosi lasin. Hän jäi suu auki ihmettelemään. ”Eikö täällä ole Kiven Toia? Nyt olisi käyttöä...”Trinuma sanoi. ”Ei, hän on jäätynyt. Jäässä, tuskassa.” Vaehran vastasi, osoitti miekallaan jäätynyttä Toaa, ja kuumuus purkautui laavan muodossa. Toa nousi ylös pomppien yhdellä jalalla, ja huutaen koko ajan, hirveitä sanoja. Enimmäkseen kuitenkin, ”polttaa”, ja yms. ”Miksi teit noin?! Tuo sattui! Arh...!” Toa huusi Vaehranille. ”Ööh...tuota, se oli vahinko.” Vaehran vastasi, ja hyppäsi taaksepäin Toan ottaessa askeleen eteenpäin, kohti Tulen Toaa. ”Kuka olet?” ”Defax, jos muistan oikein. Okei?!” Valon Toa vastasi. ”Ja kuulun Mata Nuin Ritarikuntaan. Tajusitko?” ”Kaiketi. Toivottavasti...” Vaehran mutisi. He jatkoivat matkaa, seuraten Defaxia. Valon Toalla oli kanohi Kualsi. Toa meni suoraan erääseen baariin, jossa oli nujakka. Lefon mieleen tuli heti, jos noin tulisisuisen luonteen omaavan Toa menisi sinne väliin, tulisi hirveä tappelu. Mutta Toa loikin kädellään Valopalloja, ja heitti ne erään kanohi Arthron päisen ja erään Skakdin väliin. Kummatkin heilahtivat kauas toisistaan. ”Heh. Mahri on aina noin hyökkäävä. Kukakohan nyt on ärsyttänyt häntä?” Defax sanoi heille. ”Hän kuuluu Ritarikuntaan” Mahriksi kutsuttu henkilö tilasi nektaria ja meni istumaan pöytään. Defax seurueensa kanssa perässä samaan pöytään. He alkoivat heti keskustelemaan. ”Vai tappelussa?” Defax sanoi. ”Niin. Mites Trinuma tänne on joutunut?” Mahri vastasi. ”Tunnetko minut? En ole kuullutkaan ’Mahrista’.”Trinuma sanoi. ”Entä M-K:sta?” Mahri sanoi. ”No siitä. Ei olisi uskonut. Steltillä...”Trinuma sanoi. Hetken kuluttua alkoi kuulua siritystä. Kovaa sellaista. Ilmatykit pauhasivat. ”Ei ole totta. Tornoseja!” Lefo huusi. ”Täh? Tornos?” Vaehran kysyi. ”Lentäviä raheja, joilla on kolme silmää, ja hirveän terävät kynnet! Kohtasin niitä Namborin ja Helryxin kanssa Nivada Nuilla!” Matoran vastasi. He juoksivat ulos. M-K otti heti toisen energia keihäistään, ja heitti sen yhteen Tornoksiin. Tornos tippui heti alas. Hän jatkoi selkä selän Vaehranin kanssa taistelessa Tornoseja vastaan. Tornos pudotti kiven Vaehranin niskaan, ja Mahri heitettiin kahden Tornosin voimalla baarin seinästä läpi. Kaksi oli pois pelistä. Trinuma kaatoi Tornoseja kaksi, ennenkuin häneltä kynsittiin kädet, ja hänet kaadettiin. Lefo ja Defax olivat jäljellä.

”Yritetään päästä rannalle!”Defax huusi, kun Lefo tekee uhkarohkean väistön, menettäen miekkansa. ”Selvähän se. Mutta entä aseeni? Ja toiset?” Lefo huusi takaisin, vilkaisten sääli silmissään Trinuman ruumista maassa. ”Emme voi muuta! Haetaan heidät myöhemmin.”Defax sanoi. He lähtivät juoksuun, ja Valon Toa loi heidän ympärilleen valoa. He pääsivät rannalle, jossa oli paljon enemmän Tornoseja, ja vielä Visorakeja. ”Mitäs nyt tehdään?” ”Antaudutaan? Paetaan? Hakataan ne?” Lefo ehdotteli. Mustanpuhuva hahmo ilmestyi lähellä olevan talon katolle. Suuri tykki hahmon olkapäällä alkoi ’laulaa’. Monet Tornosit tippuivat kuollen maahan.

Hahmo vetäisi sauvansa ja hyppäsi maahan lyöden yläkautta. Taistelu alkoi Visorakien ja hahmon välillä. Defax taisteli lentäviä petoja vastaan. ”Lopettakaa tuo, pienet apinani.” jokin sanoi. Jopa tuo mystinen hahmo käänsi katseensa. ”Miksi taistelet palvelijoitani vastaan, Iniko?” ”Jaa-a. Vanha kunnon Skakdi. Nemes. Mukava nähdä.”Inikoksi mainittu Toa sanoi, ja ampui tykillään Nemesiä jalkoihin. Nemeshän lensi heti nurin, ja heristeli miekkaansa uhaten kostoa. Iniko ja Lefo vain nauroivat. ”Herätetäänkö ystävänne?” Iniko sanoi tikahtuessaan nauruun. Defax käveli heidän takanaan hölmistyneenä. ”Haetaan nektariinia.” Iniko jatkoi. He menivät sen talon luokse, missä Iniko oli seissyt. ”Hmm... Pieni, oranssi nappi. Mitäköhän tästä käy?” Iniko sanoi ja painoi siitä muiden huutaessa torujaan. Ovi avautui, ja sieltä paljastui vihainen, erittäin vihainen Sidorakin lajinen olento. Se irvisti Inikolle, ja veti veitsen esiin. ”Vai hajoitit taloni katon!” Olento rupesi huitomaan hulluna. Hekten kuluttua, Inikon, Defaxin ja Lefon paettua veneelle, he unohtivat muut. Trinuma kumppaneineen tulivat rannalle, Vaehran katkaisi köyden, jolla eräs laiva oli kiinni. ”Ups... Oli niin kiire...”Iniko mutisi. Trinuma, M-K ja Vaehran tulivat veneeseen, ja he lähtivät. Mahri tarttui ruoriin, ja ohjasi laivan kohti Metru Nuita.


Luku 5. Coliseumin murhenäytelmäMuokkaa

Paaco, Lhikan ja Nidhiki miettivät mitä tekisi, joko yläpää tai alapää. Paaco lähti kohti Metsästäjää alhaalla, ja Lhikan ja Nidhiki Ruru-naamioista ylöspäin. Ruru naamioinen alkoi olemaan itsevarma, liiankin itsevarma. Kaksi Toaa, vain kaksi. Hän ajatteli heidän olevan helppo nakki. Kikanalot aloittivat ulvontansa, Metsästäjä alhaalla ei ollut moksiskaan. Paaco käveli, käveli kylmänrauhallisesti. Hän alkoi biomekaaniikalla kaataa Metsästäjän. Krekka hämmästyi, ja huusi hämmästyneenä: ”Mitä! Kuinka teet tuon, hullu Toa! Auttakaa!” Eräs Kikanalo vastasi tähän potkaisemalla Krekan seinään, jostä tippui palanen toisen Kikanalon päälle. Kikanalo kaatui maahan haavoittuneena. Paaco haukkoi henkeä, ja hyppäsi auttajansa selkään. ”Suunta kohti Coliseumin portille”, hän kuiskasi itsekseen.

Lhikan kolautti päänsä seinään, ja menetti tajunsa. Nidhiki taas teki uhkarohkean rynnäkön ja sai valoiskun vatsaansa. Hän lensi rappusiin. Hahmo alkoi nauraa mielipuolisesti: ”Kukaan ei voi voittaa minua, kukaan ei voi tuhota Umbraa!” Nidhiki siirtyi puoliksi kontaten, puoliksi ryömien Lhikanin luo. Hän totesi pian ystävänsä olevan tajuton. ”Hyvä on, Umbar, vai mik-”, Nidhiki aloitti, kunnes Umbra keskeytti hänet. ”Umbra, Umbra. Muista se”, hän sanoi. ”Okei, Umbra. Miksi vastustatte meitä? Suojelemme kaupunkia, emmekä halua tänne Pimeyden Metsästäjiä”, Nidhiki jatkoi keskeytyksestä huolimatta. ”Minä en ole Metsästäjä. Tuon voisi ottaa loukkauksena. Minä, minä olen sellaisesta liitosta, josta en puhu sinulle, Toa. Mutta...”, Umbra vastasi loukkaantuneena. ”En halua muttia, haluan tietää kenen puolella olet”, ilman Toa vastasi, kompuroiden seinän tukea pitkin pystyyn. ”Heidän, ketkä taistelevat Vihollista vastaan”, Valon olento vastasi. ”Ketkä, tai mitkä ovat ’vihollisia’?” Toa kysyi, mietiskellen itsekin vastausta. ”Kyselet liikoja. Huomaan, että olet ystävä, tai vaikutat siltä. Mutta muista, jos yrität jotain, saat tuta sen voimiltani. Nyt, Toa, kerrot nimesi kun olemme saanet punaisen Toan Coliseumin sisälle. Auta minua”, Umbra sanoi, ja otti Lhikania jaloista. Nidhiki nyökkäsi, ja nosti Lhikanin kainaloista. Sillä aikaa Paaco hyppäsi Kikanalon selästä, ja Rekees hyppäsi hänen eteensä katsomosta. Samoin hyppäsi Dweier, Nurukan, Mandof ja Nahokin. ”Sinä! Näin sinut Po-metrussa! Räjäytit Lhikanin, ja tuhosit Nidhikin koko kehon! Minä kostan sinulle, me kostamme sinulle...”, Mandof räyhäsi, ja Kikanalot hyppäsivät Paacon eteen suojaksi. ”Minä pelastin Krekalta Lhikanin. Usko pois, Toa. Nidhiki käytti naamiotaan lähteäkseen etsimään sinua, Rekees”, Paaco selitti rauhallisesti. ”Mandof, hän puhuu totta”, Rekees vastasi. Mandof vilkaisi uhkaavasti Rekeesiä, ja vetäsikin miekkansa esiin, osoitti sillä Rekeesiä, ja sanoi heille kaikille Toille: ”Lhikan olisi kunnioittanut minua, jos nyt tuhoaisin Rekeesin pala palalta. Ne ketkä haluavat samaa, palvelevat Lhikania, ja siirtyy taakseni.” Kukaan Toista ei siirtynyt, vaan peittivät Rekeesin muuriinsa. Paaco ihmetteli vieressä tätä tapahtumaa. Kuinka maan Toa voi nousta tiimiään vastaan, uskotella kaikkea mitä ei ole tapahtunut, yms.? ”Jos tuhoat Rekeesin, Mandof, saat tuhota meidätkin”, Naho sanoi katsoen tiukasti, jokseenkin ankarasti Mandofia silmiin. ”Valitse nyt, me olemme tehneet valintamme.” Noin kuusi Pimeyden Metsästäjää, mukaan lukien Devastator sekä Krekka asettuivat Mandofin puolelle. Paaco kummasteli Krekan yht’äkkistä heräämistä. ”Tähän päättyy veljeytemme, entinen Toa Mandof, sinua ei enää voi Toaksi sanoa, olet sen arvonimen jo liannut”, Dweier sanoi, hieroen toista kättään, kuin siihin olisi koskenut. Hetken kuluttua Dweier karjaisi, kaatui maahan, ja kieriskeli maassa kuin mato. ”Anteeksi vaan Dweier, olet oikeassa. Nyt sinä kuolet. Pilkkasit minua”, Mandof sanoi, lähestyi ruumista. Naho lähetti vesiaallon Mandofia päin. Eteen asettui Krekka, joka iski Nahoa käteen. Nahon velttoa, kaatunutta ruumista potkaistiin olkapäähän. ”Naho ja Dweier kärsii kaikesta mitä teet, Rekees”, Mandof sanoi, ja hän puhui itseasiassa vain Rekeesille. Tällä hetkellä Trinuma ja muut rantautuvat Ga-metruun, Lhikan ja Nidhiki saapuivat portista sisään.

Iniko, Trinuma, Defax, Lefo, MK ja Vaehran kävelivät Ga metrun halki, aina Po-metruun. ”Tarvitsemme kulkuneuvon, ja tietenkin jotakin...hmm...hauskan matoranin mukaan”, M-K heitti vitsinä muille. ”Mistäköhän, ihmettelenpä”, Iniko vastasi. ”Kuulitteko?” Kaikki mykistyivät, Defaxista alkaen alkoivat aseet olla käessä, jokaisella. ”Ehkä Tornosit seurasivat, tai Nemes?” Lefo kuiskasi. Se oli Kikanalo lauma. Ne tarjosivat ilmeisesti kyytiä. Tiimi hyppäsi niiden kyytiin. Ensimmäisen selässä oli Vaehran, toisen Lefo ja Trinuma, kolmannen Iniko, neljännen ja viidennen MK ja Defax. He saapuivat murtuneen portin sekä tornin luo. Tiimi hyppäsi kyydistä, ja juoksi Coliseumin sisälle. ”Turaga, turaga Dume!” Trinuma huusi. Hän huomasi Coliseumin keskellä vallitsevan taistelun, ja huusi muille: ”Katsokaa!” Trinuma osoitti kentällä olevaa taistelua. Kaksi Metsästäjää makasi tajuttomana, yksi kuolleena. Naho, Nurukan ja Dweier olivat tajuttomia, ja Umbra taisteli yksin Krekkaa vastaan. Vaehran juoksi Umbran avuksi. Trinuma auttoi Nidhikiä, Iniko ja MK haastoivat Devastatorin, Lhikan taisteli yhdessä Rekeesin kanssa Mandofia vastaan. Nidhikin oli vaikea pidätellä vihaansa, ja ryntäsikin suinpäin vihollisen kimppuun. Vihollinen ei ollut tyhmä tapaus, vaan väisti, ja iski kirveellään ilman Toaa selkään tämän juostessa ohi. Trinuma suuntasi rauhallisen, ja tarkan iskun Chargeria päin kilvellään. Charger huomasi iskun, mutta liian myöhään. Metsästäjä hoiperteli hiukan taaksepäin, ja Trinuma ampui metsästäjää Nynrahilla. Panos oli lopullinen isku Chargerille, ja Nidhikin potkaisu Chargeria kohti, osui suoraan nilkkaan, ja metsästäjä kaatui maahan. Nidhiki oli lääkinnän tarpeessa, hänen panssarinsa oli vahingoittunut, ja hän ei pystyisi taistelemaan yksin, edes aseistettua Matorania vastaan.

Krekka suuntasi käsillään jäätävän iskun kohti Umbraa. Ignikan suojelijalla ei ollut vaikeuksia väistää, vaan hän yksinkertaistesti siirtyi sivuun, ampui Krekkaa kohti valopallon, ja samalla Vaehran suuntasi ninjamaisen iskun Pimeyden Metsästäjää kohti miekallaan. Krekka asteli iskun voimasta taaksepäin, ja kaatui siihen. Umbra tai Vaehran ei viitsinyt viimeistellä työtään, vaan he liittyivät keskelle taistelua. Iniko, hiljainen, mutta ystävällinen Toa taisteli auttaen ystäväänsä MK:ta Devastatoria vastaan. Mutta edes Inikon tai MK:n rauhallisuus ei kestänyt Devastatorin raivostuttavaa tyyliä ilmestyä Toien taakse, ja raukkamaisesti (erityisesti Inikon) heidän mielestään iskeä takaapäin. ”MK, yllätetään hänet. Onko sinulla vielä se...tuota... toinen energiakeihäs?” Iniko kysyi. ”Toki, miten niin?”MK vastasi, hypähti taaksepäin, ja heitti toisen keihäänsä Inikolle. ”Tarvitsen sitä, kiitos”, Varjoloisten Toa sanoi, ja keksi mielessään taisteluun ratkaisua. Ratkaisu syntyi kuin tlaisuudesta, Vaehran saapui apuun. Dervastator muuttui jälleen hiekaksi, ja saapui ilmoittamatta Vaehranin taakse, joka onnistui torjumaan iskun. Devastator oli ottanut tajuttoman Dweierin miekan. Iniko kerkesi tällä välin MK:n luokse, ja suunnitelivat suunnitelman. Vaehran hyppäsi taaksepäin, käytti tulivoimiaan, MK ampui Midakilla, josta lensi tulipallo ammukset, ja Iniko käytti naamiotaan mutatisoidakseen Devastatorin enemmän Toamaisemmaksi, ja sai heitettyä MK:n keihään metsästäjää olkapäähän. Kolme tulipalloa, ja laava vyöryi Metsästäjän niskaan. ”Eiköhän se hoidettu”, Vaehran sanoi, ja levähti hetken.

Lhikan torjui melkein koko ajan miekoillaan tehdyllä kilvellä maanpalasia, joita Mandof irroitteli Coliseumin alta. Rekeesin kaksoiskirveet heiluivat melkein koko ajan Mandofia kohti, mutta aina Mandof onnistui torjumaan ne. Maanpalaset irrotettiin Lhikanin alta. ”Lhikan, peräännytään! Juokse taaksepäin”, Rekees huusi Lhikanille, joka totteli neuvoa, ja samalla maanpalanen lensi kohti Rekeesiä. Kiven Toa Rekees kaatui maahan. Mandofin askelten alla Coliseumin lattia musertui. ”Ei! Minä palaan vielä!” Mandof huusi, ja Lhikan päätteli hänen ilmeestään maan Toan yrittävän keksiä jotain keljua haukuttavaa.

Näin oli päättynyt taistelu Coliseumilla. Lhikan asteli Rekeesin luo. Myös Vaehran käveli kiven Toan luo. ”Hän oli sankari. Hän olisi taistellut loppuun asti puolellamme”, Lhikan kertoi, polvistuen kuolleen ruumiin eteen. ”Viedään hänet torniin. Sieltä ruumista ei löydetä”, Vaehran sanoi, otti Rekeesin ruumista jaloista, ja Lhikan kainaloista.

Iniko, Nidhiki, Trinuma ja Umbra kantoivat kaksi Metsästäjän ruumista katsomon portaiden eteen. Devastatorin, Krekan ja Chargerin ruumiit kannettiin torneihin, sillä he eivät olleet kuolleet, vaan tajuttomia. Samoin erään toisen Metsästäjän ruumis vietiin. MK etsiskeli areenalta Defaxia ja Lefoa. Myös Paaco oli kadonnut, mutta MK ei tuntenut häntä, joten hän etsi vain Defaxia ja Lefoa. ”Mihin he ovat menneet?”hän kyseli itseltään.


Tiivistelmä tarinasta Muokkaa

Toa Nidhikin on tehtävä vaikea päätös. Lariska houkuttelee häntä kohti pimeyttä. Kuinka käy? Lhikan tiimistä puolet etsivät petturi Matorania, kun taas toiset etsivät Pimeyden Metsästäjien puolella olevaa henkilöä. Lopulta tapahtuu yllättävä käänne, jolloin kaikki muuttuu...

Tilanne Muokkaa

Tarina jatkuu aina kun TN jaksaa tehdä sitä. Jumittunut tekijän antihaluamisen vuoksi.

Henkilöt Muokkaa

Ad blocker interference detected!


Wikia is a free-to-use site that makes money from advertising. We have a modified experience for viewers using ad blockers

Wikia is not accessible if you’ve made further modifications. Remove the custom ad blocker rule(s) and the page will load as expected.

Ympäri Wikian verkkoa
Hae mainospaikkaa

Satunnainen wiki